10 tammikuun, 2023
Kauko O. Uusila
Taannoin luin runsas sata vuotta vanhaa Assemblies of God -järjestön The Pentecostal Evangel -lehteä. Silmiini osui pienen tekstin otsikko ”Revival in Finland”, herätystä Suomessa. Valtaosalle meistä sana herätys on varsin tuttu. Ajatuksemme sen sisällöstä voivat silti vaihdella huomattavasti. Jotkut saattavat pitää sitä sarjana kokouksia, joiden tarkoituksena on herättää kiinnostusta seurakuntaa tai kristillisiä asioita kohtaan. Toiset ehkä näkevät siinä uskonnollista tunnekeskeisyyttä. Epäilenpä, että mikään näistä olisi käynyt psalmin kirjoittajan mielessä, kun hän runoili sanoen: ”Etkö herätä meitä jälleen eloon, että kansasi iloitsisi sinussa?” (Ps. 85:7 RK).
Vanhan testamentin ajatus herätyksestä nousee elämästä, jonka lähteenä on Jumalan Henki. Uuden testamentin vastaava ajatus pitää sisällään jonkin vanhasta nousevan uuden syntymisen tai uudelleen elävöitymisen. Näin ajatellen herätys olisi elämän palautumista sen alkuperäiseen, todelliseen luonteeseen ja tarkoitukseen. Kaikkea tästä uudesta elämästä ei kukaan kykene selittämään, mutta yksi asia on varma: herätyksen vaikutuksessa ihmiset elävät elämää, joka on täynnä Jumalan rakkautta ja voimaa. Se alkaa muutoksesta, jonka Pyhä Henki saa aikaan ihmisen sisimmässä. Muutos tapahtuu ihmisen hengellisenä uudistumisena. Jumalan armon, syntien anteeksisaamisen ja puhtauden todellisuus alkavat näyttäytyä uudessa, entistä kirkkaammassa valossa.
Kristillisen uskon näkökulmasta herätyksessä ei ole mitään epätavallista. Se on tila, jossa uskovan tulisi aina elää. Henkilökohtaisessa mielessä herätyksen pitäisi olla jatkuva todellisuus. Herätykseen kuuluu muutakin kuin henkilökohtainen siunaus. Kun yksilöuskovat heräävät elämään Kristuksen todellisuutta, seurakunnan keskellä syntyy huoli. Huoli niistä, joita Jumala rakastaa ja jotka häntä eivät vielä tunne. Käsky kaikkien kansojen opetuslapseuttamisesta muuttuu velvollisuudesta iloksi. Elävöityneiden uskovien vaikutus on merkittävä. Ympäröivä maailma kyllä huomaa, että nuo miehet ja naiset ovat olleet Jeesuksen seurassa.
Samalla on muistettava, ettei hengellinen herääminen tee kenestäkään vähemmän vajavaista. Inhimillinen turmeltuneisuus kieltäytyy antamasta periksi uudelle rakkauden ilmapiirille. Ehkäpä juuri tästä syystä herätyksen keskellä huomion ei tulisi keskittyä inhimilliseen heikkouteen vaan jumalalliseen voimaan. Ihminen astuu taustalle, koska Jumala itse on ottanut tilanteen haltuunsa. Kaiken verhoaa Jumalan läsnäolon hämmästyttävä todellisuus.
Vaikka hengelliset perusperiaatteet ovat herätykselle yhteisiä on niiden ilmeneminen aina erilaista ja mahdotonta ennustaa. Tapahtumat ja menetelmät vaihtelevat eri aikoina. Yhteistä kaikille herätyksille on kuitenkin Jumalan yllättävä lähestyminen odottamattomalla hengellisellä tuoreudella. Jumala, niin tahtoessaan, voi sekoittaa kaikki meidän suunnitelmamme. Onhan herätyksessä pohjimmiltaan kyse hänen omasta suvereenista voimastaan.
Monenlaisten kriisien luomien varjojen keskellä löydän itseni huokailemasta: ”Herra, tee se uudelleen”. Haluaisin niin nähdä kuinka sinun pyhä rakkautesi pyyhkäisisi kansakuntamme ylitse. Mahdottomilta näyttävien tilanteiden keskellä saisimme elää todeksi hänen itsensä antamaa herätystä. Herätystä, joka hänen omiensa kautta saisi virvoittaa koko yhteiskuntaamme. Herra, etkö herätä meitä jälleen eloon, että kansasi iloitsisi sinussa?
Tämä artikkeli on julkaistu Aikamedian Paimen+ -lehdessä joulukuussa 2022.