31 joulukuun, 2021
Alexander Chernysh
Uskonelämää miettiessä kokemukseni on, että olen saanut kasvaa kiinni Kristukseen ja siihen, mitä Hän on tehnyt ristillä minun puolestani. Itselläni ei ole selkeää ja terävää kohtaa elämässä, jolloin olisin tullut uskoon.
Lapsuudenkodissani hengellisistä asioista on keskusteltu. Olenkin ollut pienestä asti tietoinen hengellisestä ulottuvuudesta. Lapsuus on ollut minulla aika tavallista aikaa. Siihen kuului koulu, kaverit, harrastukset ja paljon ulkoilua. Hengellisiä asioita ei kuitenkaan lapsena tullut ajateltua kovinkaan paljon. Kävin kyllä lastenleirillä, sunnuntaina kokouksessa silloin tällöin ja minulla oli tietoisuus Jumalan olemassaolosta.
Kiinnikasvaminen Kristukseen alkoi tapahtua yläasteiässä. Muistan, kun kaveri kysyi, lähdetäänkö käymään teetuvalla. En silloin tiennyt koko paikasta mitään, mutta päätin suostua. Teetuvalla vaikutuksen teki ilmapiiri ja mahdollisuus keskustella avoimesti niin hengellisistä asioista kuin peruselämään liittyvistä haasteista. Oli mahtava kuunnella, kun teetuvan vastuuhenkilö kertoi Jumalan teoista ja johdatuksesta elämässään.
Raamattu alkoi avautumaan itsellenikin enemmän, ja Kristuksesta tuli koko ajan tärkeämpi elämässäni. Minulle alkoi kirkastua sellainen ajatus, että tärkeintä on oppia tuntemaan Kristus. Kaikki tämä toi enemmän merkitystä ja tarkoitusta elämääni. Tämä ei myöskään tapahtunut yhden illan aikana vaan vuosien myötä, kun kävin teetuvalla, nuortenilloissa ja osallistuin seurakunnan toimintaan.
Kiinnikasvaminen Kristukseen jatkui, kun valmistuin lukiosta ja muutin Ouluun opiskelemaan. Innostuin lukemaan David Wilkersonin saarnasarjoja. Juurtuminen Raamattuun tuli minulle tärkeäksi. Se on kantanut tähän päivään saakka myös niissä hetkissä, joissa ei ole aina ollut selkeää, mitä minun kuuluisi tehdä tai mihin suuntaan nyt pitäisi mennä. Kiinnikasvaminen Kristukseen onkin juurruttanut minut nojamaan tähän raamatunpaikkaan:
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. (Psalmit 139:23-24)