1 joulukuun, 2021
Tarua haastatteli Heikki Myllylä
Jouluna moni asia lähestyy meitä – tahtomattakin. Se on myös ns. tilinpäätöksen aikaa meissä. Kertaamme huomaamattamme vuoden merkittävimpiä ja ehkäpä koskettavimpia tapahtumia. Meille Helluntailähetys ry:ssä vapaaehtoiset ovat yksi tärkeimmistä voimavaroistamme. Tämä luo meille toimintamallin, jota ei monesta muusta yhteisöstä löydy. Voimme olla siitä iloisia ja kiitollisia itsemme lisäksi myös Herralle, että työmme on Hänelle mieluista.
Vajaa vuosi sitten aloitti Oulun Helluntailähetys ry:n puheenjohtajana Taru Ilmarinen. Annetaanpa hänen kertoa päällimmäiset mietteet omasta joulusta.
1) OHL ry:n vuosi 2021 alkaa olla takana hiljalleen. Millaisena sinä ajattelet kulunutta vuotta?
Kulunut vuosi on ollut mielenkiintoinen ja yllätyksellinen: on tullut uusia tehtäviä, joita en olisi vuosi sitten kuvitellutkaan, kuten tämä yhdistyksen puheenjohtajuus. Tässä on kuitenkin ollut hyvä toimia, koska hallituksen jäsenet rukoilevat yhdistyksen asioiden puolesta ja on erinomainen varapuheenjohtaja, jolta saan tukea ja apua. On vuosi tuonut ikäviäkin yllätyksiä, kuten puolison sairastuminen ja isoon leikkaukseen joutuminen.
2) Joulu lähestyy. Millaisena koet joulun?
Jouluun liittyviä mukavia asioita ovat kauneimmat joululaulut, jouluvalot, ruoka sekä koko vuoden ajan jatkuva villasukkien kutominen Joulun lapsi – keräykseen. En kuitenkaan ole syksy- tai jouluihminen (vaan kesäihminen), joten kaappeja (ja paljon muutakaan) meillä ei siivota, jouluverhoja vaihdella tai kortteja lähetellä. Koen joulun rauhoittumisen aikana.
3) Miten teillä vietetään joulua?
Jouluaattona ruokaillaan lasten ja heidän perheidensä sekä isovanhempien kanssa kulloinkin mukaan pääsevällä porukalla. Sitten on mukavaa, kun on vapaapäiviä ja saa levätä, ja pian joulun jälkeen alkaa taas päivätkin pidentymään.
4) Jouluna on tapana antaa lahjoja. Millaisen lahjan sinä antaisit Oulun helluntaiseurakunnalle? Sen, että uusi sali valmistuisi ja pääsisimme kokoontumaan väljempiin tiloihin. Toivotaan uudelle vuodelle, että saliin ja seurakuntayhteyteen löytää moni uusi ja vanha etsijä ja kaipaaja.
Tällaisiin mietteisiin on helppo yhtyä. Minulle on aina villasukkien lahjaksi saaminen yksi koskettavimmista hetkistä. Nytkin minulla on jalassa edesmenneen äitini kutomat villasukat. Toinen asia sydäntäni lähellä on aina uusien tai remontoitujen tilojen käyttöönoton odottaminen. Kristityn vaellus on myös hyvin pitkälle tätä. Etenemme hyvin varustautuneena kohti uutta ja uskoen siihen vahvasti. Siunattua joulua!