1 toukokuun, 2021
Pasi Markkanen
Vuorisaarnassaan Jeesus käsittelee monia teemoja. Yksi tällainen teema on Jumalan huolenpito. Seuraajilleen Jeesus antoi vahvan lupauksen Jumalan huolenpidosta: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä” Matt.6:33. Marssijärjestys on selkeä. Jumalan valtakunnan ja sen periaatteiden toteutuminen elämässä on kristitylle ensisijaista. Ja kun näin on, Jumala on luvannut auttaa meitä kaikissa aineellisissa tarpeissamme.
Jumalan valtakunnan etsiminen tai sen arvoihin ja periaatteisiin perustuva elämä valintoineen ei aina ole helppoa. Kun tämän tärkeimmän perusvalinnan on elämässään tehnyt, toisinaan Jumalan huolenpito ilmenee odottamattomalla tavalla.
Taannoin kotonamme heräsi keskustelu pingispöydän tarpeellisuudesta. Mailat olivat jo olemassa, mutta pöytä puuttui. Poikien kiinnostus pelin suhteen oli jo niissä mitoissa, että jotain täytyisi sen eteen tehdä. Kävin läpi nettisivustoja etsien parasta hinta-laatusuhdetta. Rukouksessakin pingispöydän tarve nostettiin esille.
Eräänä päivänä päätin lähteä ostamaan sen valitsemastani liikkeestä. Sitä ennen oli kuitenkin halottava polttopuita. Siinä puita pilkkoessa naapurin isäntä tuli juttusille. Juttutuokion lopuksi ilmoitin lähteväni pingispöydän ostoon. Naapuri reagoi tähän yllättävästi. Hän sanoi, ettei minun tarvitsisi sitä kovin kaukaa hakea. Heillä nimittäin on pingispöytä käyttämättömänä varastossa. Naapurin isäntä aikoi heti jutella lastensa sekä lastenlastensa kanssa asiasta.
Saman päivän iltana ovikello soi. Naapurin isäntä hymyssä suin kertoi, että heillä ei enää pöydälle ole käyttöä. Niinpä kävimme yhdessä hakemassa pöydän pinnat ja muut tarvittavat tarvikkeet heidän varastostaan. Naapurit halusivat lahjoittaa kaikki nämä tarvikkeet meille. Olimme tästä tietysti kovasti kiitollisia heille.
Sinä kesänä autokatoksemme alla kuului pingispallon kopina sekä poikien ja heidän kavereidensa pelin mukanaan tuomat hihkaisut. Tätä iloa saimme kokea useita vuosia, ja tulipa sitä itsekin hiottua jo ruostuneita pelitaitoja. Joka kesä pöytä ”saarnasi” olemassaolollaan Jumalan huolenpidosta. Myöhemmin pingispöytä ja sen välineistö jatkoi matkaansa seuraavaan osoitteeseen toisen perheen kasvavien lasten iloksi.