Kauko O. Uusila

Ensimmäinen osa

”…kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne”. Ef. 4:1-2 KR92
”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta”. Kol. 3:12 KR92

Käytännöllinen kristillisyys perustuu henkilökohtaisten suhteiden toiminnallisuuteen. Kristitty ihminen ylläpitää suhdetta Jumalaan, itseensä sekä kanssa ihmisiin. Nämä suhteet ovat kristillisen elämän ydintä. Juuri tästä johtuen sielunvihollinen niin kovasti pyrkii monimutkaistamaan ja jos vain kykenee, hän pyrkii rikkomaan ihmissuhteita.

Mikään muu ei tuota seurakunnalla niin paljon tuhoa kuin kristittyjen, uskovien huonot keskinäiset suhteet. Kun katsellemme seurakunnan historiaa pitkällä aikavälillä taaksepäin niin huomaamme, että se on kestänyt monet ulkopuoliset ja väkivaltaisetkin vainot. On kuitenkin paradoksaalista todeta, että niin monet seurakunnat ovat tuhoutuneet niiden sisäisten ongelmien edessä. Tästä voitaisiinkin päätellä, etteivät seurakunnan todelliset uhkatekijät ole sittenkään sitä ympäröivät ulkoiset seikat, vaan sen sisäiset ongelmat. Me olemme seurakunnan todellinen uhka. Ei siis tule ihmetellä, jos joku tulisi seuraavanlaiseen johtopäätelmään: “Kyllä tämä seurakunta olisi todella ihana, jos se ei koostuisi näistä ihmisistä”.

Kun pienet kitkat ja hankaukset ihmissuhteissa pääsevät kasvamaan vakavimmiksi, ne eivät ole enää vain henkilökohtaisia ongelmia, vaan niistä muodostuu seurakunnan yhteyden ja Jumalan palvonnan rikkovia tekijöitä. Toisin sanoen, jotta palvontamme saisi olla syvempää ja Herramme palveleminen tehokkaampaa, me emme tule toimeen ilman keskinäistä harmoniaa.

Katsellessamme ympärillemme voimme todeta, että seurakunta koostuu hyvin erilaisista ihmisistä. Ehkä meitä kuitenkin lohduttaa ajatus, että Jeesus valitsi itselleen kaksitoista toisistaan hyvin erilaista opetuslasta. Se oli suorastaan räjähdysaltis ihmisryhmä. Siihen joukkoon kuitenkin pohjautui seurakunnan perustaminen.

Uskovat ihmiset ovat hyvin epätäydellisiä. Me olemme keskenämme erilaisia. Siitä huolimatta Jumalan suunnitelma on asettaa meidät sellaiseen yhteisöön, jossa toinen toisemme sietäminen on rakkauden tähden mahdollista. Jumalan suunnitelma on luoda meistä hänen mestariteoksensa: seurakunta. Paras aines mitä hänellä tämän työn suorittamiseen on, olemme me, epätäydelliset ja puutteelliset uskovat.

Efesolaiskirjeessä 2:20-22 puhutaan kuinka uskovat, ”kivinä” Pyhän Hengen yhteen liittävän työn kautta rakentuvat ”Herran pyhäksi temppeliksi”. Jokainen yksilö on yksi ”elävä kivi” (1 Piet. 2:5) joka edesauttaa tämän ainutlaatuisen rakennuksen syntymisessä. Jeesus itse on koko temppelin kulma- ja peruskivi, joka pitää koossa kaikki muut kivet yhdessä ja omilla paikoillaan. Tämä tarkoittaa, että itse Herra Jeesus on uskovien yhteyden perusta. Tämän totuuden tulisi syvästi vaikuttaa meihin. Meitä ei yhdistä yhteinen mielenkiinnon kohde, aate tai inhimillinen läheisyys, vaan Jeesuksen Kristuksen persoona.

AIEMMAT TEKSTIT

Julkaistu 3 viikkoa sitten

Ruutin kuulumiset

Lue lisää
Julkaistu 3 viikkoa sitten

Taivaskokemus

Lue lisää
X