Kuukausi on taas vierähtänyt siivillä. Koronarajoitukset purettiin täällä suunnalla helmikuun alussa. Niinpä voitiin aloittaa myös iltapäiväkerhot ja seurakuntien toiminta normaalisti.

Sitten viime kirjeen olemme haastatelleet oppimismielessä 11 sosiaalisen työn konkaria. Osa heistä tekee yhteisönkehittämistyötä järjestön kautta, osaseurakuntansa kautta. Ruohonjuuritasoon olemme tutustuneet opettamalla englantia bordellialueella Missionuorten pitämässä iltapäiväkerhossa ja sunnuntaitoiminnassa. Lisäksi olemme opettaneet paikallista Missionuorten tiimiä heidän toiveestaan.

Yhteisönkehittämistyö ei ole toimintaa, jota ulkomaalainen tai paikallinen joulupukki tulee armeliaisuudessaan tekemään toisille kuten parhaaksi katsoo. Se on ennemmin aktiivista läsnäoloa yhteisön parhaaksi alueen ihmisten tarpeita kuunnellen. Vastauksia ongelmiin pyritään löytämään yhdessä asukkaiden kanssa. Joskus vastaus voi olla tilapäinen aineellinen apu, kuten ruoka-apu koronakriisissä, mutta pääosin se on taitojen sekä henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin kartuttamista.

Yhteisön kehittämistä Mae Rimissä

Eräs tällainen esimerkki on Mae Rimin seurakunnan sosiaalinen työ, jossa ulkopuolisen järjestön avulla tarjotaan alueen yksinhuoltajaäideille koulutusta. 1,5 vuotta kestävässä kurssissa opitaan elämänhallintaa, kasvatusta, budjetointia sekä uusia taitoja toimeentulon vakauttamiseksi. Eräs naisista aloitti soijamaidon teon ja toi sitä maistiaisiksi sunnuntain kirkkokansalle. Lisäksi seurakunta tarjoaa äideille henkistä tukea ja lapsille ohjelmaa englannin opetuksesta musiikkikouluun ja jalkapalloon.

Mae Rimin seurakunnan nuorten jalkapallojoukkueen idea muistutti hiukan suomalaista Ice Hearts -konseptia. Ice Heartsissa haavoittuvassa asemassa olevista lapsista muodostetaan jääkiekkojoukkue, ja he saavat valmentajan, joka tapaa heitä viikottain aikuisuuteen asti. Tulokset ovat olleet loistavia. Verrokkeihin nähden näille lapsille kehittyi nuoruudessa paljon vähemmän ongelmia siitä huolimatta, että heidän kotiolonsa olivat vaikeita. Mae Rimin seurakunnan jalkapallojoukkueessa pelaa nuoria turvallisista ja turvattomista kodeista yhdessä erään seurakuntalaisen valmentajan johdolla. heidän menestyksestään kertoo paitsi Chiang Mai Cupin pronssipokaali, eritoten palkinto, joka myönnetään hyvästä yhteishengestä.

Uusi oppimismetodi

Nykyisten hyvien nettiyhteyksien ansiosta Maria sai yhteyden kielitieteilijäystäväänsä Mauritaniassa. Kävi ilmi, että uutta kieltä voisi oppia puhumaan ja ymmärtämään lähes paikallisen tasoisesti kahdessa vuodessa GPA- metodilla. Siinä sanalistojen tankkaamisen sijaan oppijalla on paikallinen mentori, jonka kanssa kanssa opitaan leikkien ja tarinoiden avulla. Perehdyimme tähän videoiden ja nettiluennon avulla. Nyt olemme aloittaneet paitsi itse parantamaan thaita näin, myös opettamaan lapsia tällä menetelmällä. Todella palkitsevaa ja hauskaa!

Saimme saman tien itsellemme kaksi mentoria. Toinen heistä, Gai, joka haluaa oppia myös englantia, joten puhumme samoista asioista englanniksi ja thaiksi. Tällä viikolla puheeksi tuli hautajaiset hänen setänsä kuoleman johdosta. Niinpä puhe kääntyi myös uskojemme sisältöön. Tänään kävimme Gain kutsusta buddhalaisissa hautajaisissa ja sunnuntaina hän tulee tutustumaan aiemmin mainitsemaamme Mae Rimin seurakuntaan, jossa usein käymme.

Etelärajalle

Ensi viikolla meidän on tarkoitus lähteä Sungai-Kolokiin, Thaimaan ja Malesian rajakaupunkiin. Siellä tutustumme The River.Asian yhteisönkehittämistyöhön kirjaimellisesti räjähdysherkällä muslimialueella. Sattumoisin siellä sijaitsee myös se rauhanprojektista jäänyt auto, joka olisi nyt siirtymässä meidän omistukseen kohtuullisen pienin kuluin ja toivottavasti pienellä remontilla. Byrokratia on kuitenkin kinkkistä, joten saa muistaa rukouksin meidän reissua paitsi työn, myös autojärjestelyiden suhteen.

Lämpimin terveisin,

Maria ja Miika

X