1 toukokuun, 2021
Kauko Uusila
Hebr. 12:15, RK
Keväiset auringon säteet saavat luonnossa aikaan uuden elämän puhkeamisen ilmiön. Joillekin se tarkoittaa myös aherrusta puutarhan parissa. Kaikki se uusi, joka nousee esille, ei kuitenkaan ole kaunista ja hyödyllistä. Jos olet joskus yrittänyt päästä eroon rikkaruohoista nurmikollasi tai puutarhassasi tiedät, miten iso ongelma ne voivat olla. Kitket ne pois, ja hetken kaikki voi näyttää todella hyvältä, mutta ennen pitkää ei-toivottu kasvi palaa, koska sen juuret ovat edelleen olemassa.
Vastaavaa löydämme myös meidän omassa elämässämme. Elämämme puutarhaan on saattanut pesiytyä asioita, jotka jollain tavoin muistuttavat rikkakasveja, joilla saattaa olla hyvin syvät juuret ja haitallinen vaikutus.
Anteeksiantamaton mieli on kuin juuri, joka haarautuu kaikkiin suuntiin ja vaikuttaa elämämme jokaiseen alueeseen. Sen vaikutusten pysäyttäminen tuskaa ja kaunaa tukahduttamalla ei ole pitkäaikainen ratkaisu. Rikkaruohon tavoin katkeruus voi kasvaa ja lisääntyä niin kauan kuin juuret ovat paikallaan.
Kun meitä on loukattu syvästi, vastustamme toisinaan anteeksiantoa ajattelemalla, että armahdus vapauttaa väärintekijän ja heikentää meille tehdyn väärinkäytöksen vakavuutta. Mutta sitä anteeksianto ei tarkoita. Syvimmiltään anteeksianto päästää irti sekä loukkauksesta että oikeudestamme vaatia hyvitystä. Terve, tasapainoinen anteeksianto hyväksyy sen, että viime kädessä on Jumalan vastuulla – ei meidän – hoitaa anteeksiantomme kohteena oleva henkilö. Itsepintainen kieltäytyminen anteeksiannosta saattaa tuntua keinolta tasapainon löytämiseksi, mutta se on itseasiassa myrkkyä, joka vahingoittaa meitä.
Se haittaa kykyämme nauttia elämästä ja, kuten mikä tahansa synti, heikentää yhteyttämme Jumalan kanssa. Anteeksiantamattomuus voi vaikuttaa jopa terveyteemme, mikä voi johtaa fyysisiin sairauksiin, ahdistukseen tai masennukseen. Mutta katkeruuden juurten vaikutukset eivät pysähdy meihin itseemme; usein ne pääsevät vaikuttamaan ihmissuhteisiimme aiheuttaen ongelmia ja saastuttamalla myös niitä ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemisissä. Anteeksiantamaton mieli haittaa kykyämme rakastaa, se myrkyttää ilmapiiriä kodeissa ja työpaikoilla.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja asettaa meidät itsemme vastuuseen omasta tilastamme. Hän sanoo hyvin painok-kaasti ”pitäkää huolta”. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että minun on huolehdittava omassa sisimmässäni olevista asioista, etteivät ne vaikuttaisi negatiivisesti myös muihin. En voi sysätä sitä vastuuta toiselle ihmiselle, enkä edes Jumalalle. Jos elämääsi on päässyt pesiytymään anteeksiantamattomuutta tai katkeruutta, on se käsiteltävä. Vain sitä kautta saat oman elämäsi puutarhan jälleen kukoistamaan, ja siitä voivat nauttia myös muut lähelläsi olevat. Meidän etuoikeutemme on pitää runsaasti esillä Jumalan armoa. Niin runsaasti, että jos se meistä riippuu, ei kukaan jäisi siitä osattomaksi. Tämä on hyvä muistaa, kun pohdimme, mitä ja miten viestimme ihmisten kanssa. Laita siis sivuun kaikenlainen valitus ja täytä mielesi sen sijaan positiivisilla asioilla – ihanilla totuuksilla Jeesuksesta, sinun pelastajastasi.