Jumalan joulurauhan julistus

Yrjö Kemppainen

Joulu on suomalaisessa juhlaperinteessä tärkeimpien juhlien joukossa – joillekin kenties se kaikkein tärkein. Sen viettoon liittyy myös monia rakkaiksi tulleita perinteitä ja tapoja. Aikojen myötä ne ovat jonkin verran muuttuneet, mutta osa niistä on säilynyt samankaltaisina halki vuosisatojen. Yksi suomalaiseen jouluun jo kauan kuulunut perinne on Turussa tapahtuva joulurauhan julistus. Se on tutuksi tullut perinne, joka johdattaa joulun viettoon ja julistaa joulun alkaneeksi. Tradition ensimmäisiltä vuosisadoilta ei ole säilynyt sen tarkkoja sanamuotoja, mutta keskeinen sisältö on säilynyt samana. Ääneen luettu julistus muistuttaa joulurauhan alkamisesta, kehottaa viettämään juhla-aikaa sopuisasti, uhkaa rikkomuksen tekijöitä raskauttavien asianhaarain vallitessa määrättävillä rangaistuksilla ja toivottaa hyvää joulua. Joulurauhan julistus on luettu Turussa lähes katkeamattomana perinteenä 700 vuoden ajan aina 1300-luvulta asti. Brinkkalan talon parvekkeelta joulurauha on julistettu vuodesta 1886 lähtien. Nykyisen joulurauhan julistuksen sanamuodon sanotaan olevan peräisin vuodelta 1903. Se alkaa tutuilla sanoilla:
”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla”.

Vaikka em. julistus on hämmästyttävän kauan säilyttänyt asemansa meidän joulunvietossamme, se on kuitenkin vielä suhteellisen nuori verrattuna Jumalan suunnitelmaan ja toteutukseen oman joulurauhansa julistamisesta. Satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää välittivät useat vanhan testamentin profeetat Jumalan ilmoituksen tulevasta Vapahtajasta ja Rauhanruhtinaasta. Tutuimpia niistä lienevät profeettojen Miika ja Jesaja ilmoitukset.
Myöhemmin, Jeesuksen syntymän jo tapahduttua, osoittautuivat nämä tekstit hyvin tarkoiksi aina syntymän paikkaa ja tapaa koskien. Ne todistavat meille, että mikään Jeesuksen syntymässä ei ollut sattumaa, vaan kaikki eteni Jumalan tarkan suunnitelman mukaan ja ilmoitus toteutui ajallaan.

Aivan kuten apostoli Paavali kirjoitti galatalaisille: ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa, naisesta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan vapaiksi lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” Näin piti tapahtua, koska ihminen itse oli kykenemätön itseään auttamaan ja vaelsi pimeydessä ilman jumalallista valoa. Jumalan joulurauhan julistus kiteytyy Luukkaan jouluevanke-liumissa enkelien sanoissa pelästyneille paimenille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Adventin kynnyksellä olin mukana kauneimpien joululaulujen konsertissa, jossa tilaisuuden juontaja osuvasti kuvasi tämän-vuotista joulun odotusta. Hän totesi, että vaikka jouluun on enää muutama viikko, kukaan meistä ei tiedä, millainen tuleva joulumme on. Tällä hän viittasi koronaepi-demian aiheuttamaan epävarmuuteen tulevasta. Tämänkin epävarmuuden keskellä meitä rohkaisee tietoisuus siitä, että Jumalan joulurauhan julistus on edelleen voimassa, ja se kestää kaikki ajalliset koettelemukset. Jeesus ei syntynyt vain Marialle ja Joosefille ja heidän aikalaisilleen. Jumalan julistuksen ytimessä on ajatus siitä, että Jeesus on meidän kaikkien Vapahtaja, ja sanoma Hänestä on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Paimenten ohella tämä lupaus koskee meitä kaikkia, myös sinua ja minua. Meille on syntynyt Vapahtaja ja hän on Kristus, Herra. Joulun sanomalla on hyvin henkilökohtainen ulottuvuus, joka voi antaa rauhan ja toivon meille jokaiselle. Muistetaan tänäkin jouluna Jeesuksen sanat: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” Usko Jeesukseen rauhoittaa sydämemme, ja voimme käydä joulun viettoon turvallisin mielin.