Marja-Liisa Kurki

Jouluaattona lapsuuteni Oulussa 1960-luvulla isäni hyrskäyttää harmaan Volgan käyntiin. Me kolme vanhinta sisarusta asetumme kyytiin. Autoon pakataan myös joulukukkia ja kahvipaketteja. Teemme lähtöä vuosittaiselle “vanhusten kierrokselle” eli tapaamaan ikääntyneitä ja usein myös yksinäisiä seurakuntalaisia. Olemme opetelleet äidin harjoituttamana useampia joululauluja, joita sitten reippaasti kajautamme tervehdyksenä. Isä toivottelee lämpimästi siunattua joulua ja ojentaa joulukukan sekä kahvipaketin. Lämpöisen joulumielen lisäksi saamme halauksia, kyynelsilmäisiä kiitoksia ja vieläpä suutkin makeaksi! Näistä kohtaamisista jää kauniita muistoja lapsen mieleen.

Muutaman tunnin kierroksen jälkeen on mukavaa palata jouluvalaistuun kotiin, jossa äiti on jo odottamassa valmistamansa jouluaterian kanssa. Kinkku ja laatikot maistuvat, ja sitten isä lukee jouluevankeliumin 100 vuotta vanhasta Bibliasta. Laulamme “Enkeli taivaan” sekä muita tuttuja joululauluja.

Kuusen alle ilmestyneet lahjapaketit alkavat iltaa kohti kutkuttaa mieltä. Joulupukkia emme ole tavanneet, mutta ilmeisesti tonttu on ehtinyt poiketa meillä poissa ollessamme. Leikit uusien lelujen kanssa eivät voi jatkua yömyöhään, sillä seuraavana aamuna on noustava ajoissa joulukirkkoon!
Aamukahdeksalta istummekin seurakunnassa pitkällä penkillä hiukset letitettyinä ja silmät pestyinä.

Myöhemmin aikuisena, omana perheenä, olemme rakentaneet joulun viettoa meille molemmille vanhemmille tärkeistä ja perinteisistä elementeistä. Erilaisia joulu- herkkuja on mukava kokeilla, mutta perinteet kantavat edelleen. Viime vuosina hirvipaisti on syrjäyttänyt perheessämme kinkun – kiitos perheenpään sekä vanhimman pojan metsästysharrastuksen.

Jo vuosia jouluaattoomme on sisältynyt käynti edesmenneen isäni haudalla. Hautausmaan hiljaisuudessa ja kauneudessa kynttilöitten loistaessa mieli herkistyy, hiljenee ja joulukiireet unohtuvat.

Perhe ja suku kuuluvat jouluun! Niinpä joulunpyhinä kokoonnumme mahdollisimman isolla joukolla yhteen, yleensä mummolaan, ja pidämme joululaulumaratonin. Säestäjiä löytyy, soittimiakin on useampia ja äänissä laulaminen on hauskaa ja yhdistävää! Mummon kermatortut ja muut pöydän herkut maistuvat, serkut pelaavat seura- pelejä, isot ja pienet viihtyvät!

Joulun merkitys on moniuloitteinen, mutta suurinta on Jeesuksen syntymän juhliminen, ilo siitä, että Vapahtajamme on saapunut meidän ja koko maailman toivoksi! Samalla saamme kokea läheisyyttä, antamisen iloa ja kiitollisuutta.

Tulevana jouluna saan laulaa jälleen, niin kuin jo kymmeninä jouluina: ” Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”

X