”Elämän tien kulkija ottaa ojennuksen huomioon, mutta nuhteet hylkäävä eksyy”, Snl. 10:17, (RK)

Kukaan meistä ei pidä saamastaan ojennuksesta, saati nuhteluista. Tunnemme nämä kaksi sanaa ehkä paremmin kritiikkinä, jolla on ajatuksissamme hyvin negatiivinen sointu. Se voi satuttaa, varsinkin kun se on ei-toivottua. Joskus se saatetaan ilmaista meille hyvin epäystävällisin sanoin ja ankaralla tavalla. Meidän on kuitenkin hyvä olla varovaisia, ettemme hylkäisi saamaamme palautetta harkitsematta ensin sen hyödyllisyyttä.

Jumala voi joskus käyttää toista ihmistä välittämään tietoomme jotain, mitä meidän on kuultava. Saamamme kritiikin tulisi viedä meidät tutkimaan itseämme terveellä tavalla. Jumalan tavoite on, että kasvamme hengellisessä kypsyydessä ja pyhyydessä. Meillä kaikilla on omat ”sokeat pisteemme”, jotka estävät meitä näkemästä alueita, joita Hän haluaisi muuttaa. Jos emme kuuntele nuhtelua tai ojennusta, jonka Hän antaa, hengellinen kasvumme voi pysähtyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kritiikki olisi hyvää ja rakentavaa. Siksi on tärkeää, miten asennoidumme saamaamme palautteeseen ja arvioida se rehellisellä tavalla. Jokin seuraavista asioista saattaa auttaa meitä:

• älä hylkää välittömästi saamaasi ojennusta tai nuhdetta, syytä henkilöä tai puolusta itseäsi. Mieti sen sijaan, mitä sanottiin ja pyydä Jumalaa auttamaan sinua huomaamaan, onko se totta.

• kiitä palautteen antajaa siitä, että hän on kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi ja kerro, että pohdit hänen havaintoaan. Jos hän oli vilpitön, hän on kiitollinen. Jos taas hänen aikomuksensa olivat negatiiviset, se voi paljastaa hänelle itselleen jotain uutta hänestä itsestään.

• pidä saamaasi palautetta kasvun mahdollisuutena ja pyydä anteeksi, kun siihen on tarve.

Sen sijaan, että antaisimme kritiikin johtaa meidät vihaan tai itsesääliin, meidän tulisi antaa sen tehdä työnsä elämässämme. Emme saa antaa loukkaantumisen tai suuttumuksen suistaa elämäämme raiteiltaan ja siitä mitä Jumala haluaa meissä tehdä – nimittäin enemmän Kristuksen kaltaisia. Sitähän me kaikki haluamme?

Kauko O. Uusila

X