Henna-Maria Tucker

Onko sinua on lapsena käsketty pyytämään anteeksi? Mielessäni on elävästi muisto, kun hampaita purren sanoin: “Anteeksi”. Koin sen vääräksi, koska sydän ei rehellisesti ollut sanojen takana. Joskus vanhempien mielestä asia on selvitetty, kun anteeksi on sanottu puolin ja toisin riitapukareiden kesken. Mutta onko silloin todellakin päästy sydämen tasolla asenteisiin, joihin Kristus meitä kutsuu?  

Anteeksiantaminen on vakava teema Raamatussa: “… jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt. 6:15). On tärkeää ymmärtää, mitä lukee. Anteeksiantaminen on sidottu pelastukseen. Anteeksipyytämiseen ei löydy yhtään käskyä Raamatusta!  

Anteeksipyynnön sijasta Raamatussa puhutaan syntien tunnustamisesta (Dan. 9:5, Sananl. 28:13, Jaak. 5:16). Nykyään opetamme lapsiamme tunnustamaan väärät tekonsa. Kaksivuotias pystyy sanomaan: “Tein väärin, kun löin sinua hiekkalapiolla päähän.” Isompien lasten kohdalla mietimme, mikä se väärä teko, synti, kussakin tilanteessa oli. “Tein väärin, kun näpistin sinulta karkkia”, on selkeä. “Tein väärin, kun käyttäydyin epäkunnioittavasti sinua kohtaan”, voi kaivata vanhemman apua löytämään oikeat sanat ja käsitteet.  

Sama koskee aikuisia. Kuvitellaan tilanne, jossa aviopuolisoiden välillä on tapahtunut jotain, ja toinen on loukkaantunut toisen sanoista tai teoista (avioliitossa olevien ei liene tarvitse tätä tilannetta kuvitella). Syytetyn paikalla oleva lähestyy loukkaantunutta: “En tarkoittanut sitä, anna anteeksi!” Nopeasti sovintoon pääseminen tuntuu kivalta: “Älä nyt enää mökötä, on tämä tv-sarjakin kesken!”  

Tällaisilla sanoilla ei joudu kohtaamaan sydämensä todellisia asenteita ja motiiveja. “Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9). Puoliso joutui vastaanottamaan sen, mitä itsekkäästä, ylpeästä, epäuskoisesta sydämestäni esiin syöksyi. Synti loukkasi häntä. Nopea anteeksipyyntö voi kuulostaa jalolta, mutta jos en tunnusta raadollisuuttani, ei anteeksipyyntö tunnu aidolta.   

Hetki oman sydämen syövereissä paljastaa kaikenmoista moskaa, ja Jumalan antaman valon avulla oikea synnintuntokin nousee nopeasti esiin. Suurin anteeksianto tapahtuukin ihmisen ja Jumalan välillä. “Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi” (1.Joh.1:9.) Tämän jälkeen sovinnon tekeminen ihmisten kanssa on helpottavaa. Vastuun ottaminen omista vääristä teoista tuo ihmeellisen vapauden.

AIEMMAT TEKSTIT

Julkaistu 6 kuukautta sitten

Polte-sanomat

Lue lisää