1 kesäkuun, 2023
Kauko O. Uusila
Psalmissa 73 Aasafia kiusaa pahan menestyminen ja jumalattomien vaurastuminen. Psalmista muodostuu syvä opetus niille, jotka tänään saattavat ajatella Aasafin tavoin. Lue koko Psalmi.
Aasaf aloittaa laulunsa provosoivalla ajatuksella: ”Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.” Mutta hänen havaintonsa todellisesta maailmasta näyttävät olevan ristiriidassa sen kanssa, mihin hän uskoi. Ympärillään hän näki monien hurskaiden ihmisten kärsivän ja monien pahojen ihmisten menestyvän. Ehkäpä niin, mutta asian keskiössä ei ole niinkään jumalattomien pahuus vaan synti, joka oli Aasafin itsensä sydämessä. Hänen oma sydämensä oli epäpuhdas hänen kadehtiessaan jumalattomien menestystä. Hän kadehti heitä niin, että hän oli vaarassa menettää moraalisen tasapainonsa: ”minun jalkani olivat vähällä kompastua”. Eniten Aasafia viehätti jumalattomissa se, että niin monet heistä näyttivät heijastavan tyyneyden, hyvän terveyden ja onnellisuuden huippua. He näyttivät elävän ainaisessa rauhassa ja lisäävän rikkauttaan.
Aasaf ajatteli: ”Turhaan olen puhdistanut sydämeni ja pessyt käteni viattomuudessa.” Hän oli kauhean lankeemuksen partaalla. Näytti siltä, että uskovana eläminen oli ajan hukkaa. Mutta juuri tämä ajatus palautti Aasafin takaisin todellisuuteen. Yhden askeleen päässä katastrofista Aasaf heräsi ja alkoi ajatella selkeämmin. Nämä pohdinnat olivat hänelle vaikeita, kunnes hän oivalsi kolme suurta totuutta.
Ensinnäkin pitkällä aikavälillä pahikset lopulta hävitettäisiin. Kun Aasaf astui pyhäkköön, hän pohti kaikkien niiden lopullista kohtaloa, joita hän oli alkanut kadehtia, ja lakkasi kadehtimasta heitä.
Toiseksi Aasafilla itsellään ja kaikilla niillä, jotka tuntevat Jumalan ja vaeltavat hänen lakejaan noudattaen, on paljon enemmän kuin jumalattomilla – sekä tässä että tulevassa elämässä. Aasaf julistaa iloisesti: ”Minä pysyn aina sinun luonasi, sinä pidät kiinni oikeasta kädestäni. Sinä johdatat minua neuvosi mukaan ja otat minut viimein kunniaan.”
Kolmanneksi Aasaf voi nyt pohtia omaa katkeruuttaan sellaisena kuin se todella on, häijynä syntinä, ja hän päättää siitä nauttimisen sijaan lähestyä Jumalaa ja julistaa hänen tekojaan.
Kertomus Aasafin taistelusta on arvokas opetus meille, sillä me kamppailemme usein samojen epäilyjen kanssa. Voimme Aasafin tavoin voittaa epäilyksemme ja luottaa kärsivällisesti Jumalan oikeudenmukaisuuteen.