Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen
joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa
kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;
Ef. 6:18

Tällaisena palvelen

Vuosien karttuessa mittariin huomaa itsessään monia muutoksia verrattuna nuoruuteen. En tarkoita nyt sitä, että tukka harvenee ja ohenee vaan sisäistä elämää. Peruutuspeiliin katsottavat tapahtumat elämässä nousevat yhä useammin mieleen. Jotkin tapahtumat vuosikymmentenkin takaa ikään kuin kilometripylväinä osoittavat elettyä. Ensimmäinen koulupäivä ja muutamat siihen liittyvät seikat muistan hyvin. Ensimmäinen työpaikka, armeija-aika sekä monet muut elämän käännekohdat auttavat näkemään oman kehityksen aikuisuuteen. Uskoon tulo kolmikymppisenä, seurakuntatyöhön siirtyminen, avioliiton solmiminen ovat suuria tapahtumia, jotka nousevat esiin arjesta, kirkastaen elettyä osaltaan. Näiden eri vaiheiden väliin mahtuu paljon arkea ja ihmisenä olemista. Mielenkiintoiseksi oman historian katselemisen tekee siihen suhtautumisen muuttuminen. Tarkoitan tällä mielipiteiden ja asenteiden muuttumista vuosien aikana. Nuoruuden ehdottomuudesta ja oikeassa olemisen varmuudesta huomaan muuttuneeni mielestäni parempaan ja pehmeämpään suuntaan. Joitakin aikaisempia mielipiteitä ja tekemisiä suorastaan häpeän ja kadun syvästi. Paljon on sanottuja sanoja ja tehtyjä tekoja, joissa toimisin toisin, jos saisin uuden mahdollisuuden. Kuitenkin mennyt on mennyttä, enkä saa sitä takaisin. Tässä hetkessä on tärkeää, etten ala elämään menneessä, enkä kieriskelemään itsesyytöksissä. Sellainen vie hyvin herkästi masennukseen ja ilo elämästä katoaa. Tietenkin on hyvä, että otan oikealla tavalla opiksi ja korjaan sitä, mikä on vielä korjattavissa. Tiedostan saaneeni paljon anteeksi ihmisiltä ja Jumalalta. Vaikeaa on antaa itselleen anteeksi ja armahtaa itseään. Siihen meidän tulisi kuitenkin pyrkiä. Apostoli Paavali Roomalaiskirjeessä, seitsemännessä luvussa toteaa: ”Minä kurja ihminen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia!” Tämä ei tietenkään vapauta meitä elämään ja toimimaan mielivaltaisesti, vaan vie meitä käsittelemään ihmisyyttämme oikeassa valossa. Virheitä on tullut tehtyä ja tulee edelleenkin. Rehellisesti käsiteltyinä ja korjauksia tehden pääsee eteenpäin. Prosessi itsessämme, joka on usein tuskallisen hidas, etenee kuitenkin. Ihmeellisesti Jumala on tehnyt työtään minussakin ja tekee edelleen. Tällaisena minä palvelen mielellä Jumalan lakia.

– Hannu Orava –