Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen
joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa
kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;
Ef. 6:18

Särkyvät astiat

”Tämä aarre, hyvä uutinen Kristuksesta, on meillä kuin saviastioissa. Kun levitämme evankeliumia, kaikki näkevät, ettei meissä oleva suunnaton voima ole omamme, vaan Jumalan.” (2. Kor. 4:7, Elävä Uutinen)

Uskovalle ihmiselle on annettu aarre ja se on evankeliumi Jeesuksesta. Tätä sanomaa on jokainen kristitty kutsuttu viemään sinne, missä Kristusta ei vielä tunneta. Kuinka tuo voima ja kirkkaus tulevat meissä ilmi? Jeesus kirkasti taivaallisen isän ristillä. Jumalan rakkaus ja voima ilmenivät Jeesuksessa hänen ristin kuoleman kautta. Seuraavissa jakeissa kerrotaan mitä Jumalan palvelijat voivat joutua kohtaamaan.

”Huolet ahdistavat meitä joka puolelta, mutta emme murru. Olemme ymmällä, koska emme näe kaikkien tapahtumien tarkoitusta, mutta emme anna periksi. Meitä vainotaan, mutta Jumala ei jätä meitä koskaan. Meidät lyödään maahan, mutta nousemme taas jatkamaan matkaa. Meidän ruumiimme on jatkuvasti kuoleman uhan edessä, niin kuin Jeesuskin oli. Sen tähden kaikille käy selväksi, että meissä elävä Kristus vain voi olla turvamme. Herraa palvellessa olemme jatkuvasti hengenvaarassa, mutta tästä syystä näkyy ruumissamme, joka kerran kuitenkin kuolee, Kristuksen voima yhä uusissa tilanteissa. Hyvän uutisen julistamisen tähden kuolema uhkaa meitä jatkuvasti, mutta teille on hyvä uutinen tuonut ikuisen elämän.” (2. Kor. 4:8-12, Elävä Uutinen)

Kun marttyyrikirkon ajan (v. 60-313) kristityt menivät kertomaan evankeliumia, olivat he vähemmistöön kuuluvia ja usein vihattuja. Tästä huolimatta he kehottivat ihmisiä parannukseen, uskomaan Jeesukseen ja sitoutumaan koko elämällä Jumalan palvelemiseen. Ei heillä ollut luvata ihmisille menestystä ja helppoa elämää, päinvastoin. Ylösnousemuksen toivo ja iankaikkinen elämä olivat heidän julistuksensa keskiössä. Ihmiset tulivat uskoon, koska he halusivat päästä ikuiseen elämään. Tuo kristittyjen päämäärätietoisuus ja järkähtämätön usko Jeesukseen vakuuttivat heidän kuulijansa.

Tänä päivänä elämme Euroopassa ns. jälkikristillistä aikaa, jossa ilmenee enenevässä määrin vihamielisyyttä kristillisyyttä kohtaan. On tahoja, jotka haluaisivat kitkeä kaiken kristillisen vaikutuksen yhteiskunnasta. Osa kirkoista on lähtenyt myötäilemään yhteiskunnassa vaikuttavia liberaaleja arvoja ja hyljännyt alkuperäisen tehtävänsä. Mediassa nostetaan esiin teemoja, joilla kristinusko saadaan näyttämään vanhoilliselta ja moderniin yhteiskuntaan ja uuteen ihmiskäsitykseen sopimattomalta. Kristillisten arvojen puolustajat leimataan syrjiviksi ja heitä pilkataan avoimesti.

Pastori David Wilkerson ennusti vuonna 1973 maailman tulevaa kehitystä kirjassaan NÄKY. Hän nosti esiin viisi onnettomuutta, jotka kohtaavat maailmaa. Nuo olivat 1) taloudellinen sekasorto, 2) rajut säänmuutokset ja maanjäristykset, 3) saastan tulva, 4)tulevaisuuden nuoriso-ongelma numero yksi ja 5) mieletön vainoaminen. Osa Wilkersonin ennustuksista on jo toteutunut ja osa vielä odottaa aikaansa. Asioiden kehittyminen ennustusten suuntaan on ollut järkyttävän nopeaa. Wilkerson kehotti kirjassaan kristittyjä parannukseen, valvomiseen ja viemään evankeliumia eteenpäin. Wilkerson sanoi: ”Jumala haluaa, että jatkamme työtämme Kristuksen tuloon asti. Se merkitsee yksinkertaisesti sitä, että meidän pitäisi tehdä työtä, ikään kuin loppua ei tulisi koskaan, ja elää ikään kuin loppu tulisi huomenna.”  

Muutosta kaipaavalle Wilkerson sanoi: ”Jeesus Kristus haluaa sinut sellaisena kuin olet – mutta Hän tahtoo sinun tulevan luokseen vilpittömin sydämin. Jos et enää halua teeskennellä, Hän on valmis kohtaamaan rehellisen sydämesi ja muuttamaan koko elämäntyylisi. Tule pois korkealta korokkeeltasi ja nöyrry, niin ihme tapahtuu. Uskon kautta voit syntyä Jumalan tulevaan valtakuntaan.”

Särkyessään ristillä Kristus toi ilmi Jumalan rakkauden. Kuva kärsivästä Kristuksesta toi ilmi myös Jumalan Pyhyyden ja synnin vakavuuden. Pyhä Jumala ei voinut ohittaa syntiä, vaan Jeesus kantoi meidän syntimme ja otti vastaan rangaistuksen. Meidän ei tarvitse yrittää teoillamme hankkia pelastusta, se on Jumalan lahja. Jumalan valtakunnan tähden kuitenkin joudumme kärsimään ja kantamaan häpeää. Paavalilla oli kaikkien vainojen keskellä yksi toive: ”Hartain toiveeni on, etten koskaan lannistuisi, vaan, että olisin näissä koettelemuksissakin valmis puhumaan rohkeasti Kristuksen puolesta – aivan niin kuin olen ennenkin tehnyt – ja että tuottaisin aina kunniaa Kristukselle riippumatta siitä, elänkö vai kuolen.” (Fil. 1:20, Elävä Uutinen)

 

– Mikko Saukkonen –